Niin ja kauneudesta

Teenkö väärin, jos elän kuukauden kauneudessa? Jos kuukauden päivät kierrän samaa järveä nauttien auringosta kasvoillani palaten kotiini, jossa voin painaa omat kasvoni kauneimpia kasvoja vasten ja tuntea itseni entistä kauniimmaksi. Olla nuori ja elossa. Eihän tämä ole väärin?

Aamusta iltaan leijat liitävät kaupungin yllä. Ne ovat kuin helmiä taivaan helmassa. Eikö taivas saisi siis nauttia niistä? Etkö näe kuinka taivas nauttii. Oli miten oli. Taivas hymyilee lasten kanssa. Taivas antaa tuulen hyväillä ja koristaa pukunsa, sillä taivas tietää ettei kauneus ole kaikille. Kauneus on vain niille, jotka näkevät sen. Ja kauneus on katoavaista.

Huomenna Udaipuriin ja sieltä eteenpäin. Kuulemma vielä kauniimpaan kaupunkiin. Jälleen matkaan.Tänään olen kironnut jokaisen perääni huutavan, jokaisen, joka on väärällä tavalla minua katsonut ja kierolla tavallaan yrittänyt huijata. Tänään olen myös huomannut kuinka syvälle juureni ovat tähän paikkaan kasvaneet. Kaiken raivon takaa jollain kummalla tavalla pidänkin Pushkarista. Kuukaudessa oppii paljon; oppii ihmisistä ja oppii paikoista. Oppii kentie jopa hieman ymmärtämään ja, jos ei ymmärtämään niin ainakin näkemään Intian hulluuden monet kasvot.

Kauneuttaan järven pinnasta peilatessa huomaa illan tyyntyessä, leijojen laskiessa, myös näkemään pienten huolten uurtamat viivat. Vaikka Pushkar tuoksuu ruusuilta, ei elämä täällä aina ole ruusuista. On ollut päiviä, jolloin olen ollut hukassa tietämättä miksi olen, kuka olen ja mitä teen ajallani. Tänään tapasin uudestaan ensimmäisellä Pushkarin viikolla tapaamani suomalaisen naisen, Ankin. Anki oli ostanut kamelimarkkinoilta oman aavikkolaivan. Sab kuch milega, everything possible (only in India)! Tänään tapasimme samassa korukaupassa suurinpiirtein samoihin aikoihin. Päivien ollessa eritysen vaikeita suomi-sisareni Kristiina sanoi "Intiassa jotenkin tapaa aina oikeat ihmiset oikeaan aikaan." Tapasin Ankin tullessani ja nyt tapasin hänet lähtiessäni. Tullessani hän näytti kuinka elää voi kovin monella tavalla, lähtiessäni hän kevensi matkaajan taakkaa; parempi lakata kyselemästä ja elää hieman enemmän.

Siispä lähden kaunein hymyni huulillani. Tänään olen hyvästellyt ystäviäni, vaikka tiedän tulevani takaisin pian. Pushkariin rakensin pienen kauniin temppelin, jonka en tahdo särkyvän. Mutta jotta osaan punnita kauneuden arvon, on minun hetkeksi mentävä ja annettava maiseman vaihtua. Ja ai kun varpaitani lämmittä tietää, että täällä on monta avointa kämmentä ottamassa minua vastaan, monta ystävää joiden hymy on aito, vaikka kenties paanin tahrima.

How to travel while staying still?

For one month I have not moved from around Pushkar lake. It is not of affection to this place, but because of affection the the people. I found a family here. I found a home. Neelam-guesthouse has becomea small Finnish-Indian community; two Barbiejis and two Babajis. Happiness from doing the laundry, happiness from washing the dishes, happines from sitting in the sun, happines in blue and brown eyes.

Movement makes you feel the wind in your hair, gets them dishevelled and wild. Staying still lets you see the same view at night, with no wind, with no sun. You learn from the shadows, not only from the light. People and relationships are my best teachers to see my reflection, having the same frame for a longer makes you notice the uneveness on the clean surface. It makes you see that sometimes your smile is tired, sometimes your energy is bad. Sometimes the lake looses its energy and is only gray, with no trace of mystical holiness it had the day before.

Today I have been reminded of my age. I am very young. I do not know. I have a childs mind. But I am not a child. I am learning, no denial, but in what way? And why like this? So many warnings come to me; do not lose your heart here, do not trust this place. But who to listen? Today I am a stranger to myself. Today I am a child and a young girl learning her lessons about. Today I watch my step. Today I feel many eyes on me. Many eyes meaning good. Because that is what family does. Takes care of each other.