Teenkö väärin, jos elän kuukauden kauneudessa? Jos kuukauden päivät kierrän samaa järveä nauttien auringosta kasvoillani palaten kotiini, jossa voin painaa omat kasvoni kauneimpia kasvoja vasten ja tuntea itseni entistä kauniimmaksi. Olla nuori ja elossa. Eihän tämä ole väärin?
Aamusta iltaan leijat liitävät kaupungin yllä. Ne ovat kuin helmiä taivaan helmassa. Eikö taivas saisi siis nauttia niistä? Etkö näe kuinka taivas nauttii. Oli miten oli. Taivas hymyilee lasten kanssa. Taivas antaa tuulen hyväillä ja koristaa pukunsa, sillä taivas tietää ettei kauneus ole kaikille. Kauneus on vain niille, jotka näkevät sen. Ja kauneus on katoavaista.
Huomenna Udaipuriin ja sieltä eteenpäin. Kuulemma vielä kauniimpaan kaupunkiin. Jälleen matkaan.Tänään olen kironnut jokaisen perääni huutavan, jokaisen, joka on väärällä tavalla minua katsonut ja kierolla tavallaan yrittänyt huijata. Tänään olen myös huomannut kuinka syvälle juureni ovat tähän paikkaan kasvaneet. Kaiken raivon takaa jollain kummalla tavalla pidänkin Pushkarista. Kuukaudessa oppii paljon; oppii ihmisistä ja oppii paikoista. Oppii kentie jopa hieman ymmärtämään ja, jos ei ymmärtämään niin ainakin näkemään Intian hulluuden monet kasvot.
Kauneuttaan järven pinnasta peilatessa huomaa illan tyyntyessä, leijojen laskiessa, myös näkemään pienten huolten uurtamat viivat. Vaikka Pushkar tuoksuu ruusuilta, ei elämä täällä aina ole ruusuista. On ollut päiviä, jolloin olen ollut hukassa tietämättä miksi olen, kuka olen ja mitä teen ajallani. Tänään tapasin uudestaan ensimmäisellä Pushkarin viikolla tapaamani suomalaisen naisen, Ankin. Anki oli ostanut kamelimarkkinoilta oman aavikkolaivan. Sab kuch milega, everything possible (only in India)! Tänään tapasimme samassa korukaupassa suurinpiirtein samoihin aikoihin. Päivien ollessa eritysen vaikeita suomi-sisareni Kristiina sanoi "Intiassa jotenkin tapaa aina oikeat ihmiset oikeaan aikaan." Tapasin Ankin tullessani ja nyt tapasin hänet lähtiessäni. Tullessani hän näytti kuinka elää voi kovin monella tavalla, lähtiessäni hän kevensi matkaajan taakkaa; parempi lakata kyselemästä ja elää hieman enemmän.
Siispä lähden kaunein hymyni huulillani. Tänään olen hyvästellyt ystäviäni, vaikka tiedän tulevani takaisin pian. Pushkariin rakensin pienen kauniin temppelin, jonka en tahdo särkyvän. Mutta jotta osaan punnita kauneuden arvon, on minun hetkeksi mentävä ja annettava maiseman vaihtua. Ja ai kun varpaitani lämmittä tietää, että täällä on monta avointa kämmentä ottamassa minua vastaan, monta ystävää joiden hymy on aito, vaikka kenties paanin tahrima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti