Olen Varanasin juna-asemalla. Kädessäni on odotuslistalle ostettu lippu, olen toisena jonossa ja tiedustelen junavirkailijalta paikkaa. Hän käy läpi yhteen nidottua paperinippua. Paperita kahisevat kerran, paperit kahisevat uudestaan. Hän pudistaa päätään. "No seat... You have to cancel ticket." Oh! Ikävämpi yllätys. Minun on päästävä Ajmeriin, olen luvannut olla Pushkarissa huomen aamuna. Tahdon olla Pushkarissa huomenna. "No, this is not possible, I have to go to Pushkar. What can I do?" Virkailija katsoo minua tyhjä ilme kasvoillaan ja osoittaa junan general-class vaunua. Käännyn ja astelen luokattomien junavaunuun. Paras junamatkani ikinä.
Vaunussa on muutama mies ja kovin hiljaista. Kaikki pötköttävät penkeillä, nukkuvat päivän kuumimmat tunnit junan rämistessä ruosteisilla raiteillaan. Tunnen ihmisten katseet ihollani makoillessa hattuhyllyllä lukien Ollilta saamaa kirjaani. Olen junamatkalla Intiassa ja samalla seikkailen suomalaisessa parisuhdetragediassa Suomessa. Tarinoiden jännittävä maailma.
Kuinka tuntea vapaus? Avaan junan oven ja istun vaunun lattialle jalat leväten portailla. Katson Intian viistävän silmieni edestä. Pieniä palasia paikallista elämää. Naisia pelloilla töissä, hitaasti kulkien pitkien korsien keskellä. Junan naurun kuullessaan muutama nostaa kasvonsa katsomaan vaunun kulkua. Keltaiset, punaiset, siniset sarit kimmeltävät auringossa. Miehet istuvat polviinsa nojaten, beedejään polttaen raiteiden penkereillä. Aurinko on korkealla ja päivän tunnit ovat pitkiä pelloilla. Hiukseni sekoittuvat tuulessa, joka puhaltaa kasvojani vasten, korvani menevät lukkoon toisen junan ohittaessa vaunumme viereisillä raiteilla. Kukaan ei tiedä kuka olen, missä olen, minne menen. Mutta minä, minä olen tässä ja vapaa!
Kello on varttia yli kolmeamulla . Olen Ajmerin bussipysäkillä. On kylmä ja tuulee. Hiekka nousee tuulen tanssittamana ja kaasuhellan liekki sammuu yllättävässä puuskassa. Nuori poika, kenties kolmetoista vuotias hakee vanhan öljy kanisterin ja suojaa liekkiä tuulelta. Nuoret pojat vierelläni jakavat tupakan polttaen puolet filtterivanusta. Nauran ääneen tälle kaaokselle. Tunnen eläväni maailmanlopun teatterissa. Turbaanipäinen mies kulkee tietä pitkin ohuet kangashousut tuulessa lepattaen. Hän on sitonut kaulahuivin päähänsä pitääkseen turbaaninsa paikoillaan. Chaikojun herrat tarjoavat minulle toisen kupin kuumaa mausteteetä ja laulan Cat Stevensiä itsekseni. Kumpa olisitte täällä ystäväiseni!
Vaunussa on muutama mies ja kovin hiljaista. Kaikki pötköttävät penkeillä, nukkuvat päivän kuumimmat tunnit junan rämistessä ruosteisilla raiteillaan. Tunnen ihmisten katseet ihollani makoillessa hattuhyllyllä lukien Ollilta saamaa kirjaani. Olen junamatkalla Intiassa ja samalla seikkailen suomalaisessa parisuhdetragediassa Suomessa. Tarinoiden jännittävä maailma.
Kuinka tuntea vapaus? Avaan junan oven ja istun vaunun lattialle jalat leväten portailla. Katson Intian viistävän silmieni edestä. Pieniä palasia paikallista elämää. Naisia pelloilla töissä, hitaasti kulkien pitkien korsien keskellä. Junan naurun kuullessaan muutama nostaa kasvonsa katsomaan vaunun kulkua. Keltaiset, punaiset, siniset sarit kimmeltävät auringossa. Miehet istuvat polviinsa nojaten, beedejään polttaen raiteiden penkereillä. Aurinko on korkealla ja päivän tunnit ovat pitkiä pelloilla. Hiukseni sekoittuvat tuulessa, joka puhaltaa kasvojani vasten, korvani menevät lukkoon toisen junan ohittaessa vaunumme viereisillä raiteilla. Kukaan ei tiedä kuka olen, missä olen, minne menen. Mutta minä, minä olen tässä ja vapaa!
Kello on varttia yli kolmeamulla . Olen Ajmerin bussipysäkillä. On kylmä ja tuulee. Hiekka nousee tuulen tanssittamana ja kaasuhellan liekki sammuu yllättävässä puuskassa. Nuori poika, kenties kolmetoista vuotias hakee vanhan öljy kanisterin ja suojaa liekkiä tuulelta. Nuoret pojat vierelläni jakavat tupakan polttaen puolet filtterivanusta. Nauran ääneen tälle kaaokselle. Tunnen eläväni maailmanlopun teatterissa. Turbaanipäinen mies kulkee tietä pitkin ohuet kangashousut tuulessa lepattaen. Hän on sitonut kaulahuivin päähänsä pitääkseen turbaaninsa paikoillaan. Chaikojun herrat tarjoavat minulle toisen kupin kuumaa mausteteetä ja laulan Cat Stevensiä itsekseni. Kumpa olisitte täällä ystäväiseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti