Breathing in I will say to myself BUDH
Breathing out I will say to myself DOH
Inside calm, inside quiet
Outside never mind
Breathing 3 times, breathing 7 times, breathing 100 and 1000 times.
BUDH DOH
Olen Tam Wuan metsäluostarissa. Olen tullut tänne olemaan hiljaa, olemaan itseni kanssa. Ympärilläni vuoret, kuin suuret kiven järkäleet, joille ajan saatossa bambut ja muut puut ovat hiljaa hivuttaneet juurensa, suojelevat rauhaani. Minulla on oma siisti mökkini, kuti, oma rauhani, oma tilani. Tunnen olevani turvassa ja hyvissä käsissä.
Istun suuren kultaisen Buddhan edessä. Olen polvillani ja pukeutunut luostarista saamiini valkoisiin vaatteisiin aivan kuin muutkin oppiilaat. Mietä on kenties muutama kymmenen ja kaikki ovat kovin hiljaa, kovin rauhallisia. Katson Buddhaa, hänen silmänsä ovat lähes kiinni, vain pienet mustat iirikset pilkistävät paksujen kultaisten luomien alta. Hän hymyilee tietävästi. Jostain syystä minua ujostuttaa, jopa pelottaa. Kuka on tämä suuri hahmo, jolle me kumarramme. Kuka hän on ja mitä hän tietää. Kuka minä olen tämän katseen alla, joka tuntuu näkevän suoraa lävitseni.
Vietän luostarissa kolme kokonaista päivää. Jokaisena päivänä olen niin väsynyt. Nukun hyvin, vaikka yöt ovat kylmiä ja jostain syystä täynnä sekavia unia, herään aamulla itsestään aikaisin, mutta päivät olen niin väsynyt etten tiedä mitä tehdä. Never mind... Inside calm... Be mindfull.. Practice mindfullness... Vaikka olen hiljaa päässäni lipuvat mitä kummallisimmat muistot. Suurinosa Suomesta, vain harva hetki Intiasta.
Päiväkirjamerkintä 4.4.2011: "Huomenna lähden. En tahdo olla täällä enää. Otan bussin aamulla Paihin ja Paista Chiang Maihin. Muutaman päivän päästä olen Laosissa. En malta odottaa tuntea maantien viistävän jälleen jalkojeni alla. Silloin tunnen olevani ultimately nevermindissa."
Tahdoin olla luostarissa pidempään, kenties viisi päivää, kenties viikon, mutta olin niin kovin väsynyt että päätin lähteä aikaisemmin. Kuulin että väsymys on normaalia, mutta noh nyt olen jälleen Chiang Maissa ja tyytyväinen saamaani oppiin vaikka se kovin lyhyt olikin. On kuin olisin hetken hämmennyksen ja haparoinnin jälkeen palannut jälleen omille jaloilleni. Viihdyn omien silmieni takana paremmin, kuulen selkeämmin ja tunnen olevani jälleen rauhassa. Tiedän olevani pelkkä heijastus ympäröivästä maailmastani, se ei voi satuttaa sisintäni. Out side... Never Mind.
Breathing out I will say to myself DOH
Inside calm, inside quiet
Outside never mind
Breathing 3 times, breathing 7 times, breathing 100 and 1000 times.
BUDH DOH
Olen Tam Wuan metsäluostarissa. Olen tullut tänne olemaan hiljaa, olemaan itseni kanssa. Ympärilläni vuoret, kuin suuret kiven järkäleet, joille ajan saatossa bambut ja muut puut ovat hiljaa hivuttaneet juurensa, suojelevat rauhaani. Minulla on oma siisti mökkini, kuti, oma rauhani, oma tilani. Tunnen olevani turvassa ja hyvissä käsissä.
Istun suuren kultaisen Buddhan edessä. Olen polvillani ja pukeutunut luostarista saamiini valkoisiin vaatteisiin aivan kuin muutkin oppiilaat. Mietä on kenties muutama kymmenen ja kaikki ovat kovin hiljaa, kovin rauhallisia. Katson Buddhaa, hänen silmänsä ovat lähes kiinni, vain pienet mustat iirikset pilkistävät paksujen kultaisten luomien alta. Hän hymyilee tietävästi. Jostain syystä minua ujostuttaa, jopa pelottaa. Kuka on tämä suuri hahmo, jolle me kumarramme. Kuka hän on ja mitä hän tietää. Kuka minä olen tämän katseen alla, joka tuntuu näkevän suoraa lävitseni.
Vietän luostarissa kolme kokonaista päivää. Jokaisena päivänä olen niin väsynyt. Nukun hyvin, vaikka yöt ovat kylmiä ja jostain syystä täynnä sekavia unia, herään aamulla itsestään aikaisin, mutta päivät olen niin väsynyt etten tiedä mitä tehdä. Never mind... Inside calm... Be mindfull.. Practice mindfullness... Vaikka olen hiljaa päässäni lipuvat mitä kummallisimmat muistot. Suurinosa Suomesta, vain harva hetki Intiasta.
Päiväkirjamerkintä 4.4.2011: "Huomenna lähden. En tahdo olla täällä enää. Otan bussin aamulla Paihin ja Paista Chiang Maihin. Muutaman päivän päästä olen Laosissa. En malta odottaa tuntea maantien viistävän jälleen jalkojeni alla. Silloin tunnen olevani ultimately nevermindissa."
Tahdoin olla luostarissa pidempään, kenties viisi päivää, kenties viikon, mutta olin niin kovin väsynyt että päätin lähteä aikaisemmin. Kuulin että väsymys on normaalia, mutta noh nyt olen jälleen Chiang Maissa ja tyytyväinen saamaani oppiin vaikka se kovin lyhyt olikin. On kuin olisin hetken hämmennyksen ja haparoinnin jälkeen palannut jälleen omille jaloilleni. Viihdyn omien silmieni takana paremmin, kuulen selkeämmin ja tunnen olevani jälleen rauhassa. Tiedän olevani pelkkä heijastus ympäröivästä maailmastani, se ei voi satuttaa sisintäni. Out side... Never Mind.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti