Auringon lasku on ohi
saavuin järvelle liian myöhään
saavuin liian kiukkuisena
Hiljaisuudessa ennen tablojen laulua
näen yhden Leijan liitävän järven yllä
joku on katkaissut hänen köyden
Tuuli on tyyntynyt
hän vaappuu vapaana puolelta toiselle
ilman omistajaa
hän ei teidä minne mennä
Leija on unohtanut kuinka lentää
Haukkoen henkeään hän yrittää vielä liitää
mutta on jo maan orja
eikä taivaan lahja
hitaasti
ääneti
hän lähestyy peilipintaa
surullisen kaunis näky
tämän minä tulin katsomaan
Koskien kärjellään vettä
hän kaatuu kasvoilleen
ja katoaa varjoihin
vain pienet vesirenkaat laulavat
pienelle paperi muistolle
En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti