Kolmannen kerran saavun takaisin Pushkariin. Muutama päivä Bundissa, pitkät tunnit bussissa... Seison kattoterassilla ja katson edessäni aukeavaa maisemaa; vuoria joiden huipuilla pienet temppelit istuvat, järveä joka kylmän yön jälkeen sinisenä kimmeltää ja iloisia ystäviä ympärilläni. Yllätyn kaupungin kauneutta yhä uudestaan.
Istun tutun järven laidalla. Varjossa olevat kiviportaat ovat kylmät istua, auringon lämmittämät liian kuumat edes kävellä. Silti jään tähän, vaikka vain kirjoittamaan pienet terveiset maailmalle. Olen takaisin tutussa paikassani, silti löydän uusia aarteita päivittäin. Eilen palatessani vuoren päällä olevalta Savatri -temppeliltä huomasin kivimuurin takana salaisen puutarhan; ruusupelto. Kuuma päivä paistaa selkääni, mutta silti pysähdyn. Miksen ole huomannut tätä aikaisemmin! Puutarha on pieni ja hiljainen. Punaiset ruusut nuokkuvat oksillaan, väsyneinä ja painavina. He nukkuvat kenties sadatta vuottaan odottaen, jonkun heidät poimivan. Pensaiden lomassa liikkuu nainen jolla on keltainen sari. Keltaista käyttävät naiset joilla on lapsia. Hänellä on lapsia ja kaunis ruusutarha.
Muutama päivä sitten vierailin Brahma temppelissä. Temppelin ulkopuolella on aina kiivas tunnelma intialaisten turistien saapuessa suurin ryhmin maailman ainoaan Brahma temppelin. On aamupäivä ja harhailen unelmoiden kohti rappusia, kunnes poika kadun varella olevasta kojusta herättää minut. "Here! Leave your shoes here, and wash your hands." Hän kaataa vettä käsilleni pienestä pullosta. Nyt olen valmis temppeliin. "Oh wait!" Hän ojentaa minulle kauniin, vasta poimitun ruusun: "this is for you, not for God."
Tänään olin matkalla Funky Monkey -kahvilaan kirjoittaakseni äidille sähköpostia. Jostain syystä kävelenkin terassin ohi ja kuljen järvelle. En kuljekaan tuttua reittiä, vaan jatkan suoraa paikasta, josta yleensä käännyn oikealle. Nuorukainen leijarullien kanssa saapuu samalle kujalle pyörällään. Kysyn häneltä reittiä järvelle ja hän osoittaa minulle portin, mutta mielenkiintoni on jo muualla. Tien päässä on rautaportti, jonka takana näen vihreän puutarhan. Vihreyden keskellä pienet punaiset huulet nauravat auringolle. Hmmm! Tätähän minä etsin! En nettiä ja pikakahvia, vaan uutta salaista puutarhaa. Viivyn hetken ja kävelen ulos järven äärelle. Ghatin varjossa saddhu soittaa bambuhuilulla pehmeitä säveliä ja tapaamani nuorukainen lennättää paperileijaa. Tähä istun ja tässä kirjotan muutaman sanan pienestä päivästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti