Järven reunalla
altaiden väliin jäävällä kivetyksellä
suuri lintuparvi kerääntyy yhteen
painaa harmaat sulkansa toisiaan vasten
samaa kohtaa nokkien he muodostavat
mustan aukon ruskean maan keskelle.
Sadat nokat nokkivat pieniä muruja
kiviseltä lautaseltaan.
Kunnes yksi säikähtää
kaikki kauhistuvat.
Tyynestä järvestä huolimatta
harmaa myrskypilvi nousee
siipiään naksautellen ilmaan.
He kiitävät valkoisten kattojen yli
temppelien ja kellojen yli
siivillään ilmassa
heiajstuksina järven pinnalla
Kuin sopimuksesta he kaartavat ympyrän
vain palatakseen samaan paikkaan
aivan kuin uuteen.
Siipikansalle taivas on rajaton
ilman polkuja, toisten teitä ja umpikujia.
Silti he palasivat takaisin.
Apinat ja ihmiset seuraavat lintujen kulkua
kateellisina kahlittuina maahan
Kattoterasseilta ja kaduilta liitoa katsellen,
silti samaa onnea etsien.
Turvaa ja lämpöä,
mutta myönnettäköön, että rakkaudesta ja linnuista en oikeastaan paljoakaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti