Shivan kanssa Pushkarin järven reunalla istuessa totesi hän yllättäen; "Ganga is the mother, Pushkar is the Guru.." hän jatkoi käheällä äänellää, mutten muista kuka isämme oli. Tänään maailma tuntui kovin suurelta. Tänään aika tuntui kovin kaukaiselta. Mitä mahtaa Suomeen kuulua? On vappupäivä.
Vaikka yritän pitää mieleni avoinna ja oppia uusi sivu kerrallaan, on minun kovin vaikea olla vertaamatta näkemiäni Aasian maita Intiaan. Kaipaan Intiaa. En vielä ymmärrä mitä siellä oikein tapahtui, mikä on tämä voima, joka pitää minusta niin kiinni eikä päästä otteestaan. Parasta tässä matkassa on ollut omien liikeiden seuraaminen. Välillä on tuntunut siltä kun olisi ollut täysin ventovieraan ihmisen kuoren sisällä, lukittuna mitä kummallisimmissa tilanteissa pystymättä sanomaan tai tekemään mitään. Muistot hetkistä joissa yritän parhaani mukaan kuunnella toista ihmistä, jonka kanssa olen viettänyt viisi kuukautta huomaten etten vieläkään täysin ymmärrä häntä ja huomaten että juuri tämä haaste, tämä vieraus ja tämä tietämättömyys vetää minua puoleensa. Voin kenties olla osa Intiaa, voin elää sen rinnalla, voin nauraa ja itkeä hänen kanssaan, mutta voinko ikinä ymmärtää häntä. En usko, sillä eihän hän ymmärrä itseäkään.
Intia, Aasia, Afrikka, Eurooppa, Amerikat ja Napapiirit. Suuret meret, pienet järvet, pelottavat joet ja lempeät purot. Maailma olet niin suuri. Maailma kuinka kauniisti kannatkaan minua mukanasi suuressa sylissäsi. Onneni on ollut niin hyvä minulle. Iltaisin unta odotellessa kysyn katoltani usein miksi? Vastausta odotetaan vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti