1. päivä
Eksyin! Pitkästä aikaa kuljen kartan armoilla, suuren betoniviidakon keskellä. Auringon säteet eivät yllä saastuneen kaupungin kaduille, mutta lämpö tukahduttaa silti. Tunnen asfaltin hehkuvan kuumuutta, tunnen kuinka taivas kerää itseensä sähköä ja pianavaa sadetta, minä hetkenä hyvänsä, pian, pian, minä aukean ja huuhdon teidät tieheni.
Phnom Phen ei anna armoa. Kaupunki on suuri ja kaoottinen kakofonian keskus. Yli katujen reunojen valuvan torin, loikin kuin kiveltä kivelle. Ei saa koskea maahan. Väistellen, vetäytyen ja liukastellen kuljen ihmisten välissä. Näen temppelin torin päässä. Rantaudun porttien sisälle puiden varjoon ja katson karttaani. Minne olenkaan tullut, mikä on tämä kaupunki, joka nielaisi minut kokoanna.
Väsyttää ja hämmentää, mutta samalla janoan palata ulkona ryöppyäviin aaltoihin. Päätän jatkaa. Kuljen rantabulevardilla. "Tuk tuk ladyy!!" "Motorbike Ladyy!!" "Excuse me Miss!!"
Vierelleni ajaaa moottoripyörä. Katson miestä pyörässä; hänellä on kalastajanhattu, jossa taitaa lukea Cambodia. Hänellä on kauniit hampaat, mietin ovatko ne posliinia. Hänen ränsistynyt pyöränsä selässä on suuri kori täynnä mangoja.
-Mango, ladyy?! Very good, very seet, very cheap!
- No thank You! vastaan hymyille. Kävelen mukamas päättäväisesti eteenpäin. Nostan kantamaani pussia ja näytän jo aijemmalta torilta ostamiani hedelmiä.
- Already have, hymyilen miehelle ja tavallaan toivoisin etten olisi ostanut mangoja hetki sitten.
- Where are you from? Mies mangojen edessä vastaa.
En voi olla paljastamatta huvitustani; Mango Mies seuraa minua.
- Finland, vastaan pysähtymättä.
Välillä vilkaisen häntä, vaikka yritän olla katsomatta. En voi uteliaisuudelleni mitään.
Mies näyttää kovin hämmentyneeltä. Hän ei taida tietää mikä Phinland on tässä maailmassa.
- Name! Your name? hetkeksi hän jää taakseni, mutta kiihdyttää nopeasti vierelleni.
Hidastan entisestään. Nauran, en voi pidätellä iloani, vaikka tahtoisin olla (mukamas) hillitty ja tyyni.
- A n n a, artikuloin niin selvästi kun hymyltäni kykenen.
- Ann nah... mies huokaa nimeni aivan kuin ajatellen tietenkin...! tietenkin...!
- Ann nah, hän toistaa leveän hymyn tuoden taivaan auringon hänen kasvoilleen. Hangon keksi, ajattelen.
Miehen on vaikea ajaa ja hän jää hieman jälkeeni. Pysähdyn vaikka heti kääntyesssäni tiedän että paras jatkaa matkaa.
- Me, mies sanoo osoittaen itseään peukalolla, Srei r.
-SeiRr? katson häntä kysyvästi.
-Srei r.
-SreiR?
-Srei..
- SREI? saan sanottua hämmennykseni huipentumaksi.
-Srei.. hän toistaa nimensä viimeisen kerran hengähtäen aivan kuin ajatellen vihdoinkin.
-Aahaa! No, you Mango Man! jatkan.
Olen laskenut totisen naamani, sillä olen löytänyt Watermelon Man:n kadotetun veljen, Mango Man:n. Kuulen paksun basson korvissani hyräillen marssivaa tahtia
- Mango Man! Yes! hänkin nauraa.
Hykerrän itsekseni, en voi uskoa mikä löytö.
2. päivä
Eksyin jälleen. Teit sen taas! Käännyin väärin, en oikeaan. Väsytit jalkani, sait minut ostamaan hassun sinisen naamarin suuni suojaksi. Jä minähän kävelen ja kävelin ja kävelin.
Uskomaton päivä markkinoilla. Uskomaton päivä kaduilla. Näännyttävä päivä kuumuudessa, saasteessa ja liikenteessä. Tunnen ihmisten tujoituksen ja huutojen polttaneen ihoani aurinkosuojan läpi. Eikö mihinkään voi enää luottaa! Näen peilikuvani kauppojen lasiseinistä; suuret lasi, hohtava hengityssyöja, tuulessa huojuvat housut, vaaleat hiukset ja punainen huivi hiuksissa. Sain huivin Ashokilta, varmaankin hänen vanha nenäliina. Kannan sitä päässäni kuin loistavaa kruunua.
Yritän välttää moottoripyörä- ja tuktukkyytejä tarjoavien miesten kasvoja. Olen päättänyt olla puhumatta. Pudistan päätäni ja kävelen pysähtymättä. Vain yksi nuori poika sai minut kääntymään hetkeksi. Olen juuri palaamassa uupuneena takaisin hostellille. Paitani on hikinen ja muiviset flipfloppini lätisevät jaloissa. Nuori poika, pitkä ja laiha huutaa minulle "hey sister!" Hänen silmänsä ovat kääntyneet kuunsirpeiksi ilosta. Hän hymyilee niin iloisesti, että hänen tummat kiharat hiuksensa saavat hänet näyttämään hehkulampulta. "Hey brother!" vastaan vuorostani nauraen. "You are pretty!" hän huikkaa heiluen kävelytien reunalla valkoinen kauluspaita säteillen.
Eksyin! Pitkästä aikaa kuljen kartan armoilla, suuren betoniviidakon keskellä. Auringon säteet eivät yllä saastuneen kaupungin kaduille, mutta lämpö tukahduttaa silti. Tunnen asfaltin hehkuvan kuumuutta, tunnen kuinka taivas kerää itseensä sähköä ja pianavaa sadetta, minä hetkenä hyvänsä, pian, pian, minä aukean ja huuhdon teidät tieheni.
Phnom Phen ei anna armoa. Kaupunki on suuri ja kaoottinen kakofonian keskus. Yli katujen reunojen valuvan torin, loikin kuin kiveltä kivelle. Ei saa koskea maahan. Väistellen, vetäytyen ja liukastellen kuljen ihmisten välissä. Näen temppelin torin päässä. Rantaudun porttien sisälle puiden varjoon ja katson karttaani. Minne olenkaan tullut, mikä on tämä kaupunki, joka nielaisi minut kokoanna.
Väsyttää ja hämmentää, mutta samalla janoan palata ulkona ryöppyäviin aaltoihin. Päätän jatkaa. Kuljen rantabulevardilla. "Tuk tuk ladyy!!" "Motorbike Ladyy!!" "Excuse me Miss!!"
Vierelleni ajaaa moottoripyörä. Katson miestä pyörässä; hänellä on kalastajanhattu, jossa taitaa lukea Cambodia. Hänellä on kauniit hampaat, mietin ovatko ne posliinia. Hänen ränsistynyt pyöränsä selässä on suuri kori täynnä mangoja.
-Mango, ladyy?! Very good, very seet, very cheap!
- No thank You! vastaan hymyille. Kävelen mukamas päättäväisesti eteenpäin. Nostan kantamaani pussia ja näytän jo aijemmalta torilta ostamiani hedelmiä.
- Already have, hymyilen miehelle ja tavallaan toivoisin etten olisi ostanut mangoja hetki sitten.
- Where are you from? Mies mangojen edessä vastaa.
En voi olla paljastamatta huvitustani; Mango Mies seuraa minua.
- Finland, vastaan pysähtymättä.
Välillä vilkaisen häntä, vaikka yritän olla katsomatta. En voi uteliaisuudelleni mitään.
Mies näyttää kovin hämmentyneeltä. Hän ei taida tietää mikä Phinland on tässä maailmassa.
- Name! Your name? hetkeksi hän jää taakseni, mutta kiihdyttää nopeasti vierelleni.
Hidastan entisestään. Nauran, en voi pidätellä iloani, vaikka tahtoisin olla (mukamas) hillitty ja tyyni.
- A n n a, artikuloin niin selvästi kun hymyltäni kykenen.
- Ann nah... mies huokaa nimeni aivan kuin ajatellen tietenkin...! tietenkin...!
- Ann nah, hän toistaa leveän hymyn tuoden taivaan auringon hänen kasvoilleen. Hangon keksi, ajattelen.
Miehen on vaikea ajaa ja hän jää hieman jälkeeni. Pysähdyn vaikka heti kääntyesssäni tiedän että paras jatkaa matkaa.
- Me, mies sanoo osoittaen itseään peukalolla, Srei r.
-SeiRr? katson häntä kysyvästi.
-Srei r.
-SreiR?
-Srei..
- SREI? saan sanottua hämmennykseni huipentumaksi.
-Srei.. hän toistaa nimensä viimeisen kerran hengähtäen aivan kuin ajatellen vihdoinkin.
-Aahaa! No, you Mango Man! jatkan.
Olen laskenut totisen naamani, sillä olen löytänyt Watermelon Man:n kadotetun veljen, Mango Man:n. Kuulen paksun basson korvissani hyräillen marssivaa tahtia
- Mango Man! Yes! hänkin nauraa.
Hykerrän itsekseni, en voi uskoa mikä löytö.
2. päivä
Eksyin jälleen. Teit sen taas! Käännyin väärin, en oikeaan. Väsytit jalkani, sait minut ostamaan hassun sinisen naamarin suuni suojaksi. Jä minähän kävelen ja kävelin ja kävelin.
Uskomaton päivä markkinoilla. Uskomaton päivä kaduilla. Näännyttävä päivä kuumuudessa, saasteessa ja liikenteessä. Tunnen ihmisten tujoituksen ja huutojen polttaneen ihoani aurinkosuojan läpi. Eikö mihinkään voi enää luottaa! Näen peilikuvani kauppojen lasiseinistä; suuret lasi, hohtava hengityssyöja, tuulessa huojuvat housut, vaaleat hiukset ja punainen huivi hiuksissa. Sain huivin Ashokilta, varmaankin hänen vanha nenäliina. Kannan sitä päässäni kuin loistavaa kruunua.
Yritän välttää moottoripyörä- ja tuktukkyytejä tarjoavien miesten kasvoja. Olen päättänyt olla puhumatta. Pudistan päätäni ja kävelen pysähtymättä. Vain yksi nuori poika sai minut kääntymään hetkeksi. Olen juuri palaamassa uupuneena takaisin hostellille. Paitani on hikinen ja muiviset flipfloppini lätisevät jaloissa. Nuori poika, pitkä ja laiha huutaa minulle "hey sister!" Hänen silmänsä ovat kääntyneet kuunsirpeiksi ilosta. Hän hymyilee niin iloisesti, että hänen tummat kiharat hiuksensa saavat hänet näyttämään hehkulampulta. "Hey brother!" vastaan vuorostani nauraen. "You are pretty!" hän huikkaa heiluen kävelytien reunalla valkoinen kauluspaita säteillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti